Vihdoinkin...

Ja viimeinkin.
Meillä on oma vintagevaunu!
Tuntuu niin mukavalta.
 
Vaunu on täysin alkuperäinen ja on hyvässä kunnossa ikäänsä nähden.

Pientä fiksausta aijomme kuitenkin tehdä ennen matkalle lähtöä. Suunnitelmamme on siis matkustaa vaunumme kanssa Euroopan halki takaisin Suomeen, abauttiarallaa 4000 km. Tarkoitus on nukkua kaikki yöt vaunussa matkan aikana.

Meillä onkin monia matkamuistoja kotiin vietäväksi, ne ovat vaan vähän erilaisempia kuin yleensä; vintagevaunu, 2 vanhaa singerin ompelukonetta (käsin veivattavaa, joista toinen käyttöön, toinen koristeeksi) sekä paljon pieniä ihania sisustusyksityiskohtia, joista sitten myöhemmin lisää, kunhan pääsen sisustelemaan. :) Niin ja tietysti miehelle vanhan moottoripyörän osia, jonka kunnostusta hän jatkanee kotiin päästyään.

Mutta vaunusta... Kertokaas nyt mielipiteenne, mitä kannattais tehdä. Kaikki on nyt alkuperäistä vaunussa ja tarkoitus olisikin pitää vaunu mahdollisimman alkuperäisenä, mutta vaunun verhot eikä sohvanpäälliset oikein miellytä minun silmää.. Oon tässä punninnut, että onko se suurikin virhe mennä rikkomaan tämä vaunun alkuperäinen tunnelma vaihtamalla ne??
 

Nimeltään -Award Fourteen Two-

Ja ensimmäiset sumpit ikiomassa vaunussa! ;)

Tässä vaunussa on paljon kauniita yksityiskohtia. Tämä on yksi niistä.

...ja tämä toinen. Kaikki ovennupikat ovat samanlaisia.

Alkuperäinen radio. Ja vielä toimii.

WC:n tapetti. Ehdottomasti jätetään, jotenkin niin henkii vanhaa...

Uskomatonta, mutta totta: vaunusta paljastui myös uuni!

Ja kuva takaapäin. Värityskin sattui niin meidän mieleiseksi. :)

Ai niin, vielä yksi tärkeä asia! Toinen iso haave on täyttynyt, pääsin ratsastamaan tänne Englannin maalaismaisemiin talon tyttären kanssa talon kahdella hepalla!! Ratsastus oli ihana, halki peltojen, halki kumpujen.. Mutta nyt olenkin sitten kärsinyt muutaman päivän ratsastuksen jälkeen näistä sisäreisikivuista. Keventäminen pitkän tauon jälkeen todellakin tuntui jaloissa. :) Ja yksi asia varmistui ratsastuksen aikana: aijon aloittaa ratsastustunnit heti Suomeen päästyäni! Aijon tehdä sen monen vuoden haaveen toteeksi... :)



Ja vielä, teille lukijat, mukavaa arkea, mukavaa uutta viikkoa!:)

Iloisin terveisin Salla

Omenapuiden siimeksessä

... on herkullista.

Täällä on paljon erilaisia hedelmä- ja pähkinäpuita.

Omenapuun satoa olemme ehtineet jo Jaakon kanssa uteliaisuuttamme maistellakin,

ja täytyy sanoa, että ei hassumpia omenoita, vaikka vielä kohtuullisen pieniä ovatkin. :)

Kasvimaalta löytyy paljon syötävää sipuleista eri hernelajeihin, parsakaalista porkkanoihin jne.

On ilo kävellä puuarhan läpi kasvimaalle, poimia tuoreita kasviksia ja vihanneksia.

Täällä suurin osa puista ja pensaista tuottavat jotakin syötävää syksyn tullen.

Monia puita olen luullut koristepuiksi, niin kauniita kun ovat.

Sormet jo syyhyäis tekemään omaa kasvimaata ja puutarhaa 

kanssa erilaisten marjapensaiden ja omenapuiden!

Viimeisiä viikkoja vietellen, Salla

P.s. Loppuviikosta ehkä tapahtuu jotakin jännää, jännittävää! Sydän sykkyrällä odotan... 

Mutta siitä sitten myöhemmin lisää ;)

Elämää

Sitä miettii elämää. Omaa elämää taaksepäin. Eteenpäin.
Ensimmäisenä nousee mieleen kiitollisuus. 
Mikä on onnellisen elämän salaisuus? 
Ajattelen, että elämä on helminauhan kaltainen. 
Jokainen helmi on elettyä elämää. Arkea. Juhlaa. 
Tärkeää on pitää helminauhaa arvokkaasti, hellien. 
Rikkomatta. 
Jokainen helmi on erilainen, mutta yhtä arvokas.
Pidäthän omaa elämääsi arvokkaana lahjana, saatuna lahjana. 
Ei ole itsestään selvää elää. 
Jokaiselle on annettu vain yksi mahdollisuus elää täällä maan päällä.  
Nautitaan elämän lahjasta, elämän pienistä ihmeistä. 
Pidetään omaa elämää arvokkaana.
Pidetään toisen elämää arvokkaana. 
Muistetaan, että jokaisella elämän askeleella on tarkoituksensa.
Tarkoituksen elämään antaa Kaikkivaltias.

Onnellista arkea jokaiselle toivoen Salla