Joulusta

Ulkona viima kun käy.

Valoa ei missään näy.

Pieni lapsonen valon tuo,

enkeli hälle kun valon suo.

Kun enkelin siipeen hän nukkumaan käy,

ei lapsosen silmissä kurjuutta näy.

-A.K.

Mieheni 9-vuotias pikkusisko on pukenut niin kauniisti sanoiksi 

joulun sanomaa, sitä syvintä sanomaa. 

Toivon, että joulu on saanut tuoda sitä kirkkainta valoa, 

joulun sanomaa jokaisen sydämeen.

Joulun vieton aloitimme jo hyvissäajoin ennen varsinaista jouluaattoa. Laitoimme kuusen ja söimme jouluaterian yhdessä rakkaan ystäväperheen kanssa. Juolun pyhiksi ajelimme pohjoisempaan Suomeen vanhempiemme luokse.  Jouluaaton ja pyhäpäivät olemme vietelleet sitten täällä rakkaiden ihmisten keskellä. Joulun sanoma on saanut koskettaa sydämiämme...

Tässä ripaus joulustamme:

Pohjanmaan joulusta en tänne vihti kuvia laitellakaan, kun kaikissa näkyy ihmisiä. Ne jääköön itselleni kultaisiksi muistoiksi. :)

Ihanaa joulunjatkoa kaikille teille, lukijani, toivoo Salla

P.s. Pahoitteluni blogini vähäisestä päivittämisestä. Tämä on ollut vähän kausittaista tämä bloggaaminen, mutta en halua ottaa tästä kahletta. Päivitän tätä silloin, kun teen sitä innolla, en pakon edessä. :) Englanninreissusta tulen tekemään vielä loppupostauksen, kunhan saan inspiraation päälle. :)

Luonnosta

Vatsataudin taltuttaneena oli ihana lähteä syksyiseen luontoon raitistuun mieheni kanssa. Kolusimme Järvenpään alueella sijaitsevan Lemmenlaakson luontopolun. Repussamme oli paljon onnellista mieltä, kamera (joka kylläkin oli kaulalla lähes koko ajan), lämmintä vaatetta ja tietysti eväät; ruisleipää, kahvia ja kookospiirakkaa. Kylläpä ne maistuivat hyvälle mahataudin jälkeen luonnon helmassa!

Lähiaikoina suunnitelmissa olisi tehdä postausta kodin sisustuksesta!

Mukavaa viikonloppua, minulla se menee työn merkeissä, toivottavasti mukavasti näinkin!

salla

Syksyn kosketus

Tauko on ollut pitkä. 
Tarkoituksella. 
Syksy on koskettanut.
Elämä on ollut tärkeimpien asioitten äärelle pysähtymistä. 
Rakkaitten ihmisten kohtaamista. 
Pohdiskelua ja jutustelua. 
Iloitsemista elämän lahjasta. 
Kodin sisustusta. 
Vanhusten huolenpitoa työsaralla. 
Uusien tuulien raikasta ilmaa. 
Unelmointiakin. 
Ennen kaikkea pysähtymistä tähän hetkeen.

Usein sitä ennen ajatteli

että jos olisi ollut toisin

jo lapsuudesta alkaen.

Jo syntymässä.

Jo ennen syntymää.

Vaan olisiko mikään paremmin? 

Olisin eri ihminen.

Elänyt eri elämän.

En olisikaan tämä. Minä.

En istuisi nyt tässä

auringon hyväiltävänä

kädessä tämä kukka

pieni ihme

maailman kokoinen

en osaisi sitä ihastella

en rakastaa tätä hetkeä.

Ja sinä siinä -

missä olisitkaan.

Maaria Leinonen

 

-Salla-

Vihdoinkin...

Ja viimeinkin.
Meillä on oma vintagevaunu!
Tuntuu niin mukavalta.
 
Vaunu on täysin alkuperäinen ja on hyvässä kunnossa ikäänsä nähden.

Pientä fiksausta aijomme kuitenkin tehdä ennen matkalle lähtöä. Suunnitelmamme on siis matkustaa vaunumme kanssa Euroopan halki takaisin Suomeen, abauttiarallaa 4000 km. Tarkoitus on nukkua kaikki yöt vaunussa matkan aikana.

Meillä onkin monia matkamuistoja kotiin vietäväksi, ne ovat vaan vähän erilaisempia kuin yleensä; vintagevaunu, 2 vanhaa singerin ompelukonetta (käsin veivattavaa, joista toinen käyttöön, toinen koristeeksi) sekä paljon pieniä ihania sisustusyksityiskohtia, joista sitten myöhemmin lisää, kunhan pääsen sisustelemaan. :) Niin ja tietysti miehelle vanhan moottoripyörän osia, jonka kunnostusta hän jatkanee kotiin päästyään.

Mutta vaunusta... Kertokaas nyt mielipiteenne, mitä kannattais tehdä. Kaikki on nyt alkuperäistä vaunussa ja tarkoitus olisikin pitää vaunu mahdollisimman alkuperäisenä, mutta vaunun verhot eikä sohvanpäälliset oikein miellytä minun silmää.. Oon tässä punninnut, että onko se suurikin virhe mennä rikkomaan tämä vaunun alkuperäinen tunnelma vaihtamalla ne??
 

Nimeltään -Award Fourteen Two-

Ja ensimmäiset sumpit ikiomassa vaunussa! ;)

Tässä vaunussa on paljon kauniita yksityiskohtia. Tämä on yksi niistä.

...ja tämä toinen. Kaikki ovennupikat ovat samanlaisia.

Alkuperäinen radio. Ja vielä toimii.

WC:n tapetti. Ehdottomasti jätetään, jotenkin niin henkii vanhaa...

Uskomatonta, mutta totta: vaunusta paljastui myös uuni!

Ja kuva takaapäin. Värityskin sattui niin meidän mieleiseksi. :)

Ai niin, vielä yksi tärkeä asia! Toinen iso haave on täyttynyt, pääsin ratsastamaan tänne Englannin maalaismaisemiin talon tyttären kanssa talon kahdella hepalla!! Ratsastus oli ihana, halki peltojen, halki kumpujen.. Mutta nyt olenkin sitten kärsinyt muutaman päivän ratsastuksen jälkeen näistä sisäreisikivuista. Keventäminen pitkän tauon jälkeen todellakin tuntui jaloissa. :) Ja yksi asia varmistui ratsastuksen aikana: aijon aloittaa ratsastustunnit heti Suomeen päästyäni! Aijon tehdä sen monen vuoden haaveen toteeksi... :)



Ja vielä, teille lukijat, mukavaa arkea, mukavaa uutta viikkoa!:)

Iloisin terveisin Salla

Omenapuiden siimeksessä

... on herkullista.

Täällä on paljon erilaisia hedelmä- ja pähkinäpuita.

Omenapuun satoa olemme ehtineet jo Jaakon kanssa uteliaisuuttamme maistellakin,

ja täytyy sanoa, että ei hassumpia omenoita, vaikka vielä kohtuullisen pieniä ovatkin. :)

Kasvimaalta löytyy paljon syötävää sipuleista eri hernelajeihin, parsakaalista porkkanoihin jne.

On ilo kävellä puuarhan läpi kasvimaalle, poimia tuoreita kasviksia ja vihanneksia.

Täällä suurin osa puista ja pensaista tuottavat jotakin syötävää syksyn tullen.

Monia puita olen luullut koristepuiksi, niin kauniita kun ovat.

Sormet jo syyhyäis tekemään omaa kasvimaata ja puutarhaa 

kanssa erilaisten marjapensaiden ja omenapuiden!

Viimeisiä viikkoja vietellen, Salla

P.s. Loppuviikosta ehkä tapahtuu jotakin jännää, jännittävää! Sydän sykkyrällä odotan... 

Mutta siitä sitten myöhemmin lisää ;)

Elämää

Sitä miettii elämää. Omaa elämää taaksepäin. Eteenpäin.
Ensimmäisenä nousee mieleen kiitollisuus. 
Mikä on onnellisen elämän salaisuus? 
Ajattelen, että elämä on helminauhan kaltainen. 
Jokainen helmi on elettyä elämää. Arkea. Juhlaa. 
Tärkeää on pitää helminauhaa arvokkaasti, hellien. 
Rikkomatta. 
Jokainen helmi on erilainen, mutta yhtä arvokas.
Pidäthän omaa elämääsi arvokkaana lahjana, saatuna lahjana. 
Ei ole itsestään selvää elää. 
Jokaiselle on annettu vain yksi mahdollisuus elää täällä maan päällä.  
Nautitaan elämän lahjasta, elämän pienistä ihmeistä. 
Pidetään omaa elämää arvokkaana.
Pidetään toisen elämää arvokkaana. 
Muistetaan, että jokaisella elämän askeleella on tarkoituksensa.
Tarkoituksen elämään antaa Kaikkivaltias.

Onnellista arkea jokaiselle toivoen Salla

Kuumeilua

Nyt on iskenyt kova kesäflunssa tälle tytölle, nimittäin mahottoman korkea kuume. Kuumetta ei vaan voi mitata kuumemittarilla… 

Retrovaunu on saatava ja pian. Ennen sitä ei kuume laske. 

Kovasti on kateltu vaunuja netistä, jospa me sitten saatais körryytellä kotimaahan matkamuistonamme jotakin poersoonallista, jotakin niin mukavaa: retrovaunu! Vaunuissa on vaan täällä ovi toisella puolella kuin suomalaisissa vaunuissa, mutta sehän on vain käytännön pieni sivuseikka, tottumiskysymys.. Eipähän löytyis samanlaista vaunua joka iikalta ; )

 

Muuten täällä elellään mukavan leppoista maalaiselämää. Muutama räpsy viimepäiviltä.

Heinän tekoa pellon laitamilta Jaakon kanssa

Kuva pellolta. Taustalla häämöttävä talo on farmimme, jossa asustelemme. Talon takana näkyvä kukkula on jokailtainen lenkkipaikkamme. Siellä kelpaa juosta koiran kanssa...

Karviaisen marjoja. Niitä täällä syödään paljon, mutta ero suomalaisiin on, että täällä ne poimitaan kovina ja kirpeinä eli raakoina. Paitsi ettei ne kypsinäkään ole yhtä makeita kuin suomalaiset..

Ja kanoja..

...sekä hevostelua, joka on lempipuuhaani täällä!

Mukavaa arkea loppuviikollekin sinulle,

Kesäterveisin

Salla

p.s. lähipäivinä lisää vaunusta, kunhan muutama seikka selviää... ;)

Kuin minä Sinua

 

 

Ruisleipäsiä

Täällä kun ei ruisleipää tunneta, ajattelin leipoa sitä isomman satsin, että saa aamun aloittaa rukiilla. Muuten nääs aamu ei tahdo lähteä käyntiin.. Sain miehenikin mukaan paistohommiin ja niin saimme tuoreita leipäsiä, tosin ei juureen tehtyjä. Ehkä paremmalla ajalla vielä kokeilen leipoa täällä ihan aitoa juureen tehtyä ruisleipääkin...

Ohjeen otin netistä, mutta sovelsin siitä talon aineisiin sopivan.

5 dl vettä

2 dl kaurahiutaleita

1 pss (11 g) kuivahiivaa

1,5 tl suolaa

100 g öljyä tai margariinia

n. 8 dl ruisjauhoja

Mittaa kaurahiutaleet kulhoon. Lisää kuivahiiva ja sekoita. 

Lisää lämmin vesi (n. 42 C-astetta) ja anna hiutaleiden turvota hetki. 

Lisää suola sekä öljy kaurahiutaleiden sekaan ja sekoita. 

Lisää vähitellen jauhot. 

Anna taikinan kohota liinan alla. 

Leivo taikinasta pyöreitä leipäsiä ja anna kohota jälleen liinan alla noin 10 minuuttia. 

Paista leipäset 225 C-asteessa noin 10-15 minuuttia. 

Nauti voin kanssa! :)

Leivotaan leivotaan

Ja valmiit lämpimäiset

 Sekä ensimmäiset maistiaiset

Tein tämän illan puutarhapiknikille jokaiselle maistiaisiksi leivät juustolla, kinkulla ja pellon tuoreella lehtisalaatilla. Näytti maistuvan muillekin kuin suomalaisille.

Mukavaa arkea jokaiselle!

-Salla-

Kesäillan piknik tuntureilla.

Muutama ilta sitten vietimme piknik-illan tunturin huipulla koko porukalla, eli isäntä, emäntä sekä kaikki työntekijät. Kuvat kertokoot enemmän kuin sanat...

Tuntureilta voi katsella maailmaa kauas.

 

Polly nautti reissusta ehkä kaikista eniten jälleen.

Kuka ehtii ensin?

Auringonlasku.

Ja niin se on taas yksi viikko vierähtänyt kohti loppuaan. Aika tuntuu kiirehtivän kovaa kyytiä. Ennen kuin huomaankaan, olemme jo kotimatkalla Suomeen! Odotan kovasti, että saan alkaa aivan kuin alusta sisusteleen kotia ja laittamaan tavaroita paikoilleen. Siinähän tulee samalla suursiivoukset tehtyä :)

Mutta jokaiselle lukijalleni mukavaa viikonloppua! Nautitaan elämästä.

Salla