Tuntureitten tunnelmaa

Ja taas yksi viikko vierähtänyt. Tämä viikko on mennyt yhdessä hujauksessa, en ole paljoa ehtinyt blogeja lukemaan, saati päivittelemään. Pahoittelut siitä. Kuvia kuitenkin on tullut otettua taas reilunlaisesti. Täällä on ollut todella kylmät ilmat lukuunottamatta tätä viikonloppua. Lauantain ja sunnuntain ilmat on kuitenkin olleet upeat, aurinkoa ja leppoista tuulta. En voi kuitenkaan puhua helteestä, niitä täällä on ollut yhteensä kaksi päivää ensimmäisellä viikolla.

Ajattelimme mieheni kanssa lähteä hyvän ilman kunniaksi tuntureille tuulettumaan. Saimme seuraksemme kaksi työntekijää; saksalaisen sekä italialaisen, joiden kanssa viettelemme aikaa täällä usein iltaisin.

Lauantaina kävimme Brecon Beaconilla ja tänään Malvern Hillseillä. Maisemat olivat sanalla sanoen huikeat!



Ensin Walesin Breconista:

Tunturit olivat vähän kuivenpia ja karumpia kasvustoltaan, mutta lampaat elelivät tuntureilla vapaina.

Määränpäämme, tunturin huippu.

Hengähdystauko huipulla.

Ja sitten Malvernin tunturit Englannin puolella:

Näillä tuntureilla kasvoi enemmän puita ja oli kaikin tavoin rehevämpää. En ole tainnut ennen nähdä, että metsän voi peittää sininen kukkameri!

Alkutaipaleella

Yhden tunturin huipulta. Kävimme muutaman eri tunturin huipulla.

Mukavaa tulevaa viikkua toivottelee

Salla

Puutarhasta ja vähän muualtakin

Nyt on alettu oikein tohinalla laittamaan puutarhaa kesäkuntoon. Kukkapenkkien perkkaamista on riittänyt, se onkin lempityötäni täällä. Aina kuin vain suinkin on mahdollista mennä puutarhaan töihin, olen heti valmis! Se on jotenkin niin virkistävää työtä, kun saa olla ulkona. Siinä myös näkyy oma työnjälki. Se on mahtava vastapaino kananmunien lajittelulle.

Täällä vain ei helteitä näy. Suomessa niitä kuulostaa olevan. Täälläkin oli, kun tultiin tänne tilalle, mutta ne kestikin vain viikon. Muutoin on ollut melko kylmää ja sateistakin aika-ajoin.

Talon etupiha puutarhoineen.

Helteitä odotellen, Salla

Kierros Ludlowissa

Kävimme emännän ja muutaman työntekijän kanssa Ludlowissa, pienessä suloisessa Englantilaisessa kaupungissa lauantaipäivää viettämässä kävellen ja ihastellen. Kaupunki oli sanallasanoen kaunis. Kaupat olivat pieniä mutta täynmnä tunnelmaa. Paikalliset kahvilat olivat myös mukavan tunnelmallisia. Kaupungista löytyi myös pieniä kirpputorin tapaisia vanhoine huonekaluineen. Jos tavaratilaa olisi enemmän autossa, kotiinvietäväksi olisi lähtenyt vanhoja puukaappeja kohtuulliseen hintaan sekä upeita vanhoja astioita ja matkalaukkuja. Jouduin kuitenkin jättämään suureelliset haaveeni peräkärryn ostosta ja huonekalujen raahaamisesta Suomeen ja palaamaan maanpinnalle tullessani ulos kaupoista. :D Mukaan lähti kuitenkin iki-ihana vanha sormus ja vanhat käsinvirkatut pitsihansikkaat koristeeksi. Myös sain pienestä paperiputiikista kaksi vanhaa sprinttipaperia, jotka tulen Suomessa laittamaan seinälle. Niistä ei nyt valitettavasti ole kuvia, mutta ehkä myöhemmin sitten. :)

Näiden muutaman kuvan myötä toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille,

Salla

Elämää maalla

Toinen viikko maalla kulunut. Viikko on ollut työntäyteinen, mutta edellistä viikkoa sujuvampi ja kotoisampi. Edellisen viikon lopulla tänne tuli yksi uusi työntekijä Saksasta. Nyt meitä onkin monesta eri maasta: Italiasta, Ranskasta, Tsekistä, Saksasta, Romaniasta ja Suomesta. On mielenkiintoista tutustua eri maiden tapoihin ja kulttuureihin. Ruoka on joka maassa niin erilaista, sen huomaa täällä syödessäkin, kun joka viikko työntekijät valmistavat ruokaa. Tietysti moni haluaa tehdä mahdollisimman oman kulttuurin mukaista ruokaa. Itse tein perunamuusia ja lihamureketta sekä jälkiruoaksi valkosuklaasiitruunajuustokakkua. Kyllä se näytti kaikille maistuvan.

Kieli sujuu jo hieman paremmin, vaikkakin takkuilee edelleen paljon. Joka sana, saati lause täytyy mielessä kääntää enkuksi. Nyt tuntuu kuitenkin, että alkaa paremmin ymmärtää ihmisten puhetta ja voi sanoa, että kielellä tulee jo jollakin tavalla toimeen. Saa selvitettyä asiat, se on pääasia. Ja suuntahan ei ole kuin ylöspäin! :)

Yksi mahtava asia on, että voi olla yhteydessä kotimaan ihmisiin skypen avulla! Tänäänkin ollaan soiteltu molempien kotipuoleen, on se jotenkin niin voimaannuttavaa nähdä ja kuulla koto-Suomen kieltä ja ihmisiä!

Sateen jälkeen taivahalle katsomaan jos jäät, nähdä silloin voit sä nauhat oudon värikkäät....

Siellä sateenkaari jälleen aurinkoa lepyttää

Eikä mene kauan kun taas päivä hymyää...

Säilykkeitä on paljon omasta maasta täällä.

Joka ikkunassa on tällaiset vetimet.

Naapurin aita. Sydän hypähti nähdessäni tämän!

Eräs ovi täältä talosta. Rakastan näitä vanhoja ovia!

Tämä on näillä kulmilla perinteinen tie.. Jokapuolella täällä Englannissa on pensaat molemminpuolin tietä, pientareita täällä ei tunneta. Tiet ovat myös tosi kapeita.

Viime lauantain grillijuhlista. Engalntilainen makkara. Näitä kun maistelin, ajattelin, että suomalaista makkaraa ei voita mikään!

Lempikasvini, jota täällä kasvaa villinä kaikkialla.

Rakkain terveisin Salla