Paluumatka Englannista.

Vihdoin ja viimein sain inspiraation tehdä bloggauksen kesäisestä paluumatkasta Englannista Suomeen.

Tämä bloggaus on hyvin suppea verraten matkamme kulkuun, mutta antaa kuitenkin jotakin osviittaa. Olen poiminut kuvia muutamista eri maista. Paljon otin kuvia autosta ajaessamme, koska paluumatka oli paljon ajamista ja auton ikkunoista katselemista. Käytimme matkaan aikaa yhteensä noin 10 päivää, joista muutaman yön vietimme Saksassa ja Italiassa Englannista saaduilla kavereillamme. Matkaa rikastutti paljon se, että tosiaankin saimme edes vähän tutustua saksalaiseen ja italialaiseen kulttuuriin kavereidemme kautta ja saimme olla yötä heidän kodeissaan. Matkankulku meni näin: Englanti-Ranska-Saksa-Sveitsi-Itävalta-Italia-Itävalta-Tsekki-Puola-Liettua-Latvia-Viro-Suomi. Tavoitteena oli ajaa noin 500 km päivässä. Mukanamme oli tietysti se Englannista hankkimamme rakas matkamuisto, vanha vaunu, jonka kanssa matkasimme. Nukuimme kaikki yöt siinä lukuunottamatta niitä muutamaa yötä, jotka vietimme kavereillamme. Vaunu palveli hyvin. Se olikin ensimmäiseksi yhteiseksi karavaanimatkaksi huikea! :) Valitsin postaukseen muutamia kuvia Ranskasta, Saksasta sekä Italiasta.

Ranskan kaupungista Metzistä, missä yövyimme yhden yön. Vanha kirkko.

 Kaupunki oli ltahämärissäkin kaunista katseltavaa..

Autosta otettu kuva Ranskan maaseudusta.

Kyltti. Näitä oli muuallakin Euroopassa paljon, joka kyltissä erilainen kuva kertomassa ehkäpä paikallishistoriasta tms. Mielenkiintoisia jokatapauksessa!

Ja Saksan puolelle päästiin. Levähdystauko huikeissa maisemissa.

Viljelyksiä haastavammissa olosuhteissa Suomeen nähden.

Saksalaisten kavereidemme kanssa kävimme ihastelemassa heidän kotiaan lähellä olevaa vanhaa kaupunkia, jonka nimi on päässyt unohtumaan.. Mutta se kaupunki oli niin kaunis ja viihtyisä. Paljon kukkia joka puolella, reheviä istutuksia. Ihania putiikkeja ja kahviloita.

Torialuetta ympäröi mitä kauniimmat vanhat rakennukset. Kadut olivat kapeita, vanhaan kaupunkiin ei päässyt autoilla.

Ohikulkumatkalla erään Saksalaisen kaupungin halki. Joitakin vanhoja kauniita yksityiskohtia yritin tallentaa kameralle liikkuvasta autosta.

Sitten Italia. Vietimme yhden päivän Venetsiassa. Upea matkakohde. Paikallisia takseja parkissa.

Pääväylän (moottoritien) liikennettä: Paikallisen julkisen liikenteen vesibussi ja muita liikkujia.

Peruskatu Venetsiassa.

Kadunylityspaikkoja. Kauniita sellaisia.

Pyykit kuivuvat näppärästi kadun yllä.

Ambulanssi ja sen henkilökuntaa sairaalan parkissa.

Pala satummaisen kauniin vanhan hautausmaan rakennuksesta,

Vankila. Ja vankilaan vievä silta.

Kaunista arkkitehtuuria viimevuosisadoilta,

Ylitimme Alppien vuoriston kaksi kertaa, mennessä Italiaan ja sieltä palatessa. Tässä moottoritieltä.

Alppikylien asutusta ja viljelyjä.

Baltian maista otin kuvia paluumatkalla hyvin vähän, nimittäin huristelimme sen verran innokkaina loppumatkan kohti kotia. Koti-Suomi poltteli jo niin lähellä, ettei enää malttanut turhia pysähdellä.. :)
Puolassa kuitenkin vierailimme Auschwitzissa, josta teen ihan oman postauksen..

Tässä tällä erää. Pahoittelen, että vaikka kuinka yleismalkasesti tein tämän postauksen, tästä tuli siitä huolimatta suuri.. Ensikertaan, hyvät lukijat!

-Salla

Joulusta

Ulkona viima kun käy.

Valoa ei missään näy.

Pieni lapsonen valon tuo,

enkeli hälle kun valon suo.

Kun enkelin siipeen hän nukkumaan käy,

ei lapsosen silmissä kurjuutta näy.

-A.K.

Mieheni 9-vuotias pikkusisko on pukenut niin kauniisti sanoiksi 

joulun sanomaa, sitä syvintä sanomaa. 

Toivon, että joulu on saanut tuoda sitä kirkkainta valoa, 

joulun sanomaa jokaisen sydämeen.

Joulun vieton aloitimme jo hyvissäajoin ennen varsinaista jouluaattoa. Laitoimme kuusen ja söimme jouluaterian yhdessä rakkaan ystäväperheen kanssa. Juolun pyhiksi ajelimme pohjoisempaan Suomeen vanhempiemme luokse.  Jouluaaton ja pyhäpäivät olemme vietelleet sitten täällä rakkaiden ihmisten keskellä. Joulun sanoma on saanut koskettaa sydämiämme...

Tässä ripaus joulustamme:

Pohjanmaan joulusta en tänne vihti kuvia laitellakaan, kun kaikissa näkyy ihmisiä. Ne jääköön itselleni kultaisiksi muistoiksi. :)

Ihanaa joulunjatkoa kaikille teille, lukijani, toivoo Salla

P.s. Pahoitteluni blogini vähäisestä päivittämisestä. Tämä on ollut vähän kausittaista tämä bloggaaminen, mutta en halua ottaa tästä kahletta. Päivitän tätä silloin, kun teen sitä innolla, en pakon edessä. :) Englanninreissusta tulen tekemään vielä loppupostauksen, kunhan saan inspiraation päälle. :)

Luonnosta

Vatsataudin taltuttaneena oli ihana lähteä syksyiseen luontoon raitistuun mieheni kanssa. Kolusimme Järvenpään alueella sijaitsevan Lemmenlaakson luontopolun. Repussamme oli paljon onnellista mieltä, kamera (joka kylläkin oli kaulalla lähes koko ajan), lämmintä vaatetta ja tietysti eväät; ruisleipää, kahvia ja kookospiirakkaa. Kylläpä ne maistuivat hyvälle mahataudin jälkeen luonnon helmassa!

Lähiaikoina suunnitelmissa olisi tehdä postausta kodin sisustuksesta!

Mukavaa viikonloppua, minulla se menee työn merkeissä, toivottavasti mukavasti näinkin!

salla

Syksyn kosketus

Tauko on ollut pitkä. 
Tarkoituksella. 
Syksy on koskettanut.
Elämä on ollut tärkeimpien asioitten äärelle pysähtymistä. 
Rakkaitten ihmisten kohtaamista. 
Pohdiskelua ja jutustelua. 
Iloitsemista elämän lahjasta. 
Kodin sisustusta. 
Vanhusten huolenpitoa työsaralla. 
Uusien tuulien raikasta ilmaa. 
Unelmointiakin. 
Ennen kaikkea pysähtymistä tähän hetkeen.

Usein sitä ennen ajatteli

että jos olisi ollut toisin

jo lapsuudesta alkaen.

Jo syntymässä.

Jo ennen syntymää.

Vaan olisiko mikään paremmin? 

Olisin eri ihminen.

Elänyt eri elämän.

En olisikaan tämä. Minä.

En istuisi nyt tässä

auringon hyväiltävänä

kädessä tämä kukka

pieni ihme

maailman kokoinen

en osaisi sitä ihastella

en rakastaa tätä hetkeä.

Ja sinä siinä -

missä olisitkaan.

Maaria Leinonen

 

-Salla-

Vihdoinkin...

Ja viimeinkin.
Meillä on oma vintagevaunu!
Tuntuu niin mukavalta.
 
Vaunu on täysin alkuperäinen ja on hyvässä kunnossa ikäänsä nähden.

Pientä fiksausta aijomme kuitenkin tehdä ennen matkalle lähtöä. Suunnitelmamme on siis matkustaa vaunumme kanssa Euroopan halki takaisin Suomeen, abauttiarallaa 4000 km. Tarkoitus on nukkua kaikki yöt vaunussa matkan aikana.

Meillä onkin monia matkamuistoja kotiin vietäväksi, ne ovat vaan vähän erilaisempia kuin yleensä; vintagevaunu, 2 vanhaa singerin ompelukonetta (käsin veivattavaa, joista toinen käyttöön, toinen koristeeksi) sekä paljon pieniä ihania sisustusyksityiskohtia, joista sitten myöhemmin lisää, kunhan pääsen sisustelemaan. :) Niin ja tietysti miehelle vanhan moottoripyörän osia, jonka kunnostusta hän jatkanee kotiin päästyään.

Mutta vaunusta... Kertokaas nyt mielipiteenne, mitä kannattais tehdä. Kaikki on nyt alkuperäistä vaunussa ja tarkoitus olisikin pitää vaunu mahdollisimman alkuperäisenä, mutta vaunun verhot eikä sohvanpäälliset oikein miellytä minun silmää.. Oon tässä punninnut, että onko se suurikin virhe mennä rikkomaan tämä vaunun alkuperäinen tunnelma vaihtamalla ne??
 

Nimeltään -Award Fourteen Two-

Ja ensimmäiset sumpit ikiomassa vaunussa! ;)

Tässä vaunussa on paljon kauniita yksityiskohtia. Tämä on yksi niistä.

...ja tämä toinen. Kaikki ovennupikat ovat samanlaisia.

Alkuperäinen radio. Ja vielä toimii.

WC:n tapetti. Ehdottomasti jätetään, jotenkin niin henkii vanhaa...

Uskomatonta, mutta totta: vaunusta paljastui myös uuni!

Ja kuva takaapäin. Värityskin sattui niin meidän mieleiseksi. :)

Ai niin, vielä yksi tärkeä asia! Toinen iso haave on täyttynyt, pääsin ratsastamaan tänne Englannin maalaismaisemiin talon tyttären kanssa talon kahdella hepalla!! Ratsastus oli ihana, halki peltojen, halki kumpujen.. Mutta nyt olenkin sitten kärsinyt muutaman päivän ratsastuksen jälkeen näistä sisäreisikivuista. Keventäminen pitkän tauon jälkeen todellakin tuntui jaloissa. :) Ja yksi asia varmistui ratsastuksen aikana: aijon aloittaa ratsastustunnit heti Suomeen päästyäni! Aijon tehdä sen monen vuoden haaveen toteeksi... :)



Ja vielä, teille lukijat, mukavaa arkea, mukavaa uutta viikkoa!:)

Iloisin terveisin Salla