Koti-ikävä.

Sehän se. Kattelin kuvia viime vuodelta, ja koti-ikävän siitä sain. Suomalaisia kansanlauluja kun kuuntelee ja katselee kuvia Suomesta, sydämessä riipaisee...

Tällä matkalla olen oppinut arvostamaan Suomea, suomalaisuutta. Olen oppinut tuntemaan isänmaan merkitystä. Itsenäisen Suomen merkitystä. Suomalaisia ihmisiä. Olen ylpeä Suomen maastamme. Olen onnellinen, että olen saanut syntyä Suomessa.

Tämä kokemus on myös kasvattanut minua ihmisenä paljon. Olen oppinut ihmisistä, ihmisyydestä. Olen oppinut arvostamaan eri tavalla ihmisiä, näkemään ne eri silmin. Olen huomannut, että ihmiset, jotka tulevat eri kulttuureista, harrastavat erilaisia asioita ja näyttävät erilaisilta, jokaisesta ihmisestä löytyy samat inhimilliset tunteet. Jokainen ihminen tuntee ikävää, iloa, surua, pettymyksiä, rakkautta, nälkää, vilua, onnellisuutta. Tunteet saavat ihmiset lähemmäksi toisiaan. Samanlaiset tunteet tuovat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tämä kokemus on ollut, ja tulee olemaan ikimuistoinen. Niin mukava kun onkin olla erilaisessa ympäristössä, on uskomattoman ihana palata Suomeen. Vahvenpana, sydämessä kiitollisuus.

Laps' Hellaan, älä vaihda pois

Sä maatas ihanaa!
Sill' leipä vieraan karvast' ois
Ja sana karkeaa.
Sen taivas, päiv' on loistoton,
Sen sydän sulle outo on;
Laps' Hellaan, älä vaihda pois,
Sä maatas ihanaa.

Laps' Hellaan, kaunis sull' on maa
Ja suuri loistokas,
Veet välkkyy, maat sen vihoittaa,
Sen rant' on maineikas.
Yö kirkas, päivä lämpöinen
Ja taivas tuhattähtinen;
laps' Hellaan, kaunis sull' on maa
Ja suuri loistokas.

Laps' Hellaan, armas maasi tää
Siis muista ainiaan!
Sull' onnea ja elämää
Ei muuall' ollenkaan.
Jos minne tiesi olkohon,
Niin juures synnyinmaassas on!
Laps' Hellaan, armas maasi tää
Siis muista ainiaan!

(Z.Topelius)

Koti-Suomia ikävöiden Salla